maanantai 3. huhtikuuta 2017

Sisäinen linna @ Keski-Uudenmaan Teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!
kuva Johanna Hurme
Viime perjantaina (31.3.) pääsin Tuusulan kirkkoon ihastelemaan Ávilan Teresan elämästä kertovaa tanssiteatteriteosta Sisäinen linna.

1515 syntynyt Teresa oli espanjalainen nunna, joka julistettiin pyhimykseksi 1622. Hän 

En ole käynyt katsomassa tanssia kovinkaan paljon, yleensä näen sitä osana musikaaleja mutta pääasiassa tanssiin keskittyviä esityksiä olen nähnyt ehkä yhden tai kaksi. Tanssi on kuitenkin taiteenlajina minusta ihan mahtavaa, kaunista ja vaikuttavaa, pidän kyllä sen katsomisesta siis. Nyt täytyisi vaan ahkerammin suunnata katsomaan kaikenlaisia tanssiesityksiä musikaalien ja muiden rinnalla.

Sisäisen linnan koreografian on tehnyt Metsälintu Pahkinen, joka myös tanssii esityksen. Hän on eloisa, vauhdikas, uhmakas, herkkä, mietiskelevä, rohkea ja hengellinen. En tiedä Ávilan Teresasta mitään, mutta Pahkisen tanssi välittää kuvan määrätietoisesta naisesta, jonka ajatuksista välittyy viisaus. Esityksen tärkein ja mieleenpainuvin ajatus minulle oli "Älä ajattele paljon, vaan rakasta paljon." 

En oikein tiedä mitä esitykseltä odotin, mutta se oli silti erilainen kuin ajattelin vaikka siinä olikin asioita, joita arvelin esityksessä olevan. Takaraivossa oli pieni ajatus siitä, että mitäs jos tämä on joku tylsä juttu enkä tykkää yhtään...? No eipä ollut, vaan oikein hieno ja mielenkiintoinen esitys. Tunnelmat vaihtelevat Teresan elämäntapahtumien myötä iloista suruihin ja ihmetykseen, itsevarmoihin ajatuksiin ja ylpeyteen sekä kaikkeen muuhun, mitä hänen elämänsä aikana tapahtuu. Teresasta maalautuu kiehtova kuva ja hänestä olisi kiva tietää lisääkin, vaikka esityksessä käydäänkin naisen koko elämä läpi niin tarkasti kuin sen hieman vajaassa tunnissa ehtii. Käsiohjelmassa on tärkeitä vuosilukuja Teresan elämän varrelta, joten sieltä pystyy poimimaan kiinnostavat tapahtumat.

Varsinaista tanssia en osaa hienosti arvioida, kun en siitä hirveästi tiedä, mutta liikkeet ja koreografiat näyttivät hienoilta ja toivat esiin niitä tunteita ja tunnelmia, mitä milloinkin haettiin. Tanssia oli ilo katsoa ja se pelasi hyvin yhteen musiikin kanssa. Musiikista vielä, Tuula Saarensola lauloi yhdessä kohtaa gregoriaanista kirkkolaulua ja tämä kuulosti upealta, kirkko kaikui oikein kauniisti. Valaistus olisi toiminut paremmin vähän pimeämmässä, mutta esitys onkin ennen ollut hämärämpään aikaan, ennen kellojen siirtoa siis. Valoisampi ilma loi kuitenkin oman tunnelmansa ja pehmeämmän valaistuksen, joten ei illan valoisuus huono juttu ollut.

Kokonaisuudessaan Sisäinen linna on kaunis ja monitunnelmainen esitys, joka kertoo hienosti, monipuolisesti ja arvokkaasti Ávilan Teresan elämästä ja tuo katsojien eteen kuvan naisesta, johon tekisi mieli itsekin tutustua.

kuva Keski-Uudenmaan Teatteri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti